Äänitasomittarin ja itse tuotetun melun alaraja
Äänitasomittarin kokonaisalueen määritelmä uudessa kansainvälisessä äänitasomittareiden standardissa IEC{0}}:2002 ja äänitasomittareiden uusissa mittaus- ja todentamismääräyksissä JJG188-2002 on : vaste sinimuotoiseen signaaliin, alkaen maksimiherkkyystason alueen minimistä A-painotettu äänitasoalue, joka voidaan testata, kun ei ole ylikuormituksen tai alialueen ilmaisua ja tason lineaarisuusvirhe on määritellyn toleranssialueen sisällä. Samalla määrätään, että äänitasomittarin millä tahansa taajuuspainotus- tai taajuusvastealueella, minkä tahansa taajuuden kaikilla tasoalueilla, tason lineaarisen virheen plus mittauksen aiheuttaman laajennetun epävarmuuden (0,3 dB) jälkeen Taso 1 äänitaso Taso 2 ei ylitä ±1,1 dB, taso 2 ei ylitä ±1,4 dB. Tason lineaarivirhevaatimusten varmistamiseksi, kun epävarmuuden vaikutus on vähennetty, tason 1 äänitasomittarin itsensä tuottaman melun tulisi olla vähintään 8 dB alempi kuin mittausraja ja tason 2 äänen. tasomittarin tulee olla vähintään 6,7 dB alempi. Ne ovat kaikki vähintään 5 dB alhaisempia kuin vanha standardi ja vaativat korkeampia standardeja.
Monet valmistajat kuitenkin asettavat tällä hetkellä itse tuotetun melun (noise floor) -arvon äänitasomittarin alarajaksi, mikä on selvästikin käyttäjiä harhaanjohtavaa. Käyttäjien tulee kiinnittää huomiota valinnassa. Tämän tyyppisten äänitasomittarien todellinen mittauksen alaraja on 6,7 dB ~ 8 dB korkeampi kuin mitä ne antavat. Jotkut valmistajat vaativat edelleen, että mittauksen alaraja on 5 dB korkeampi kuin taustamelu vanhojen kansallisten ja kansainvälisten äänitasomittareiden standardien mukaan, mikä ei myöskään ole riittävän tarkka.
Äänitasomittarin alamittausraja määräytyy pääosin mikrofonin herkkyyden ja äänitasomittarin itsensä tuottaman melun perusteella. Alentaaksesi mittauksen alarajaa meidän on lähdettävä näistä kahdesta näkökulmasta. Uusien kansainvälisten standardien ja uusien määräysten mukaan valmistajien on annettava suurin itse tuottama akustinen kohina ja vastaavasti itse tuotettu sähköinen melu. Äänitasomittari on sijoitettava hiljaiseen äänikenttään itse tuotetun äänimelun mittaamiseksi. Koska jotkut ovat vain hiljaisia äänikenttiä vain A-äänitasolle, tällä hetkellä voidaan mitata vain itse tuotetun äänikohinan A-äänitaso. Itse tuotettu sähköinen kohina mitataan käyttämällä vastaavaa sähköistä impedanssia mikrofonin tilalla. Tiedämme, että mikrofonit tuottavat myös itse tuottavaa kohinaa (lämpökohinaa), joten yleensä äänitasomittarin itse tuottama akustinen kohina on suurempi kuin sähköinen kohina. Mikrofonin vastaava sähköinen impedanssi on pohjimmiltaan kondensaattori. Sen kapasitanssi on noin 5 0pF 1- tuuman mikrofonissa ja noin 15 pF 1/2- tuuman mikrofonissa. Eri kapasitanssilla mitattu itse tuotettu kohina on erilainen. Testattaessa itse syntyvää sähköistä kohinaa, sähköisen signaalin kytkemiseen käytettyjä sovittimia ei tule käyttää. Tämän sovittimen sisäänrakennettu kondensaattori on 0.01μF tai 0.1μF, ja sillä mitattu sähköinen kohina on huomattavasti pienempi. Lisäksi itse tuottamaa kohinaa mitattaessa F:n ja S:n aikapainotettujen äänitasojen tulisi olla 10 satunnaisesti 60 sekunnin sisällä luetun indikaation aritmeettinen keskiarvo, ei enimmäislukeman arvo. Aikakeskiarvoisella äänitasolla keskimääräisen ajan tulee olla vähintään 30 sekuntia.
