Transmissioelektronimikroskoopin edut
Transmissioelektronimikroskoopin edut
Pyyhkäisytransmissioelektronimikroskooppi kehitettiin 1950-luvulla. Valon sijasta TEM käyttää fokusoitua elektronisädettä, joka lähetetään näytteen läpi kuvan muodostamiseksi. Transmissioelektronimikroskoopin etuna valomikroskopiaan verrattuna on, että se pystyy tuottamaan suuremman suurennuksen, jota optiset mikroskoopit eivät pysty paljastamaan yksityiskohtia.
Kuinka mikroskooppi toimii
Transmissioelektronimikroskoopit toimivat samalla tavalla kuin valomikroskoopit, mutta valon tai fotonien sijasta ne käyttävät elektronisäteitä. Elektroniase on kuin valonlähde optisessa mikroskoopissa, elektronien ja toimintojen lähde. Negatiivisesti varautuneita elektroneja vetää puoleensa anodi, ja renkaassa on positiivinen varaus. Magneettinen linssi fokusoi elektronien virran, kun ne kulkevat mikroskoopin sisällä olevan tyhjiön läpi. Nämä fokusoidut elektronit iskevät näytteeseen lavalle ja pomppaavat pois näytteestä luoden prosessissa röntgensäteitä. Palautetut tai hajallaan olevat elektronit sekä röntgensäteet muunnetaan signaaliksi, joka syöttää kuvan televisioruudulle tutkijan näkemyksiä näytteestä.
Transmissioelektronimikroskoopin edut
Näytteitä ohuista leikkeistä optista mikroskopiaa ja transmissioelektronimikroskooppia varten. Mielenkiintoista on, että se suurentaa näytteitä enemmän kuin valomikroskooppi. Suurennukset 10,000 kertaa tai enemmän ovat mahdollisia, jolloin tutkijat voivat nähdä hyvin pieniä rakenteita. Biologeille solujen, kuten mitokondrioiden ja organellien, sisäinen toiminta on selvästi näkyvissä. TEM-näytteiden kiderakenne tarjoaa erinomaisen resoluution ja voi jopa paljastaa atomien sijoittelun näytteessä.
Transmissioelektronimikroskoopin rajoitukset
Transmissioelektronimikroskooppi edellyttää, että näyte on tyhjiökammiossa. Tämän vaatimuksen vuoksi mikroskoopilla voidaan tarkkailla eläviä yksilöitä, kuten alkueläimiä. Elektronisuihku voi myös vaurioittaa joitakin herkkiä näytteitä, ja ne on ensin värjättävä tai pinnoitettava kemiallisesti niiden suojaamiseksi. Tämä käsittely joskus tuhoaa näytteen.
Tavalliset mikroskoopit käyttävät fokusoitua valoa kuvan suurentamiseen, mutta niissä on sisäänrakennettu fyysinen raja noin 1000x suurennus. Tämä raja saavutettiin 1930-luvulla, mutta tutkijat toivovat voivansa lisätä suurennuspotentiaaliaan, jolloin he voivat tutkia solujen ja muiden mikroskooppisten rakenteiden sisäistä toimintaa.
