Liuenneen hapen analysaattorin mittausperiaatteeseen on olemassa kaksi menetelmää, tiedätkö?
Veteen liuennutta molekyylistä happea kutsutaan liuenneeksi hapeksi, ja veteen liuenneen hapen määrä on indeksi, jolla mitataan vesistön itsepuhdistuskykyä.
Liuenneen hapen arvo on pohjana veden itsepuhdistuskyvyn tutkimukselle. Veteen liuennut happi kuluu, ja sen palautuminen alkuperäiseen tilaan kestää hetken, mikä osoittaa, että vesistöllä on vahva itsepuhdistuskyky tai vesistö ei ole vakavasti saastunut. Muuten se tarkoittaa, että vesistö on vakavasti saastunut, itsepuhdistuskyky on heikko tai jopa menettää itsepuhdistuskyvyn.
Vedenlaadun liuenneen hapen online-analysaattori on älykäs online-analyysilaitteisto veden laadun liuenneen hapen analysointiin. Sen mittausperiaate on jaettu polarografifilmimenetelmään ja optiseen fluoresenssimenetelmään.
1. Polarografinen filmimenetelmä:
Periaate on, että hapen liukoisuus veteen riippuu lämpötilasta, paineesta ja veteen liuenneista suoloista. Sen anturiosa koostuu kultaelektrodista (katodista) ja hopeaelektrodista (anodista) ja KCl- tai kaliumhydroksidielektrolyytistä. Happi diffundoituu kalvon läpi elektrolyyttiin ja kultaelektrodiin ja hopeaelektrodiin muodostaen mittauspiirin. Kun {{0}},6-0,8 V:n polarisaatiojännite kohdistetaan liuenneeseen happielektrodiin, happi diffundoituu kalvon läpi, katodi vapauttaa elektroneja ja anodi ottaa vastaan elektroneja virran tuottamiseksi. Faradayn lain mukaan: liuenneen happielektrodin läpi kulkeva virta on verrannollinen hapen osapaineeseen, ja virran ja happipitoisuuden välillä on lineaarinen suhde lämpötilan ollessa vakio.
2. Optinen fluoresenssimenetelmä:
Fluoresenssimenetelmän mittausperiaate on happimolekyylien sammuttava vaikutus fluoresenssiin. Tunnistinkalvo on peitetty kerroksella fluoresoivaa materiaalia. Kun tietyn aallonpituuden omaava sininen valonlähde säteilyttää fluoresoivaa materiaalia anturikalvon pinnalla, fluoresoiva materiaali viritetään vapauttamaan punaista valoa. Happimolekyylit estävät fluoresenssivaikutuksen, joten mitä korkeampi happipitoisuus vedessä, sitä lyhyempi punaisen valon vapautumisaika. Teoriassa punaisen valon vapautumisajan ja liuenneen hapen pitoisuuden välillä on kvantifioitavissa oleva korrelaatio, joten punaista valoa mittaamalla Liuenneen hapen pitoisuuden laskemiseen käytettiin valon vapautumisaikaa.
