Digitaalisten melumittarien valintatekniikat
Melumittari, joka tunnetaan myös äänitasomittarina, on instrumentti, joka mittaa äänenpainetason tai äänen äänitason tietyn taajuuden ja aikapainon mukaan. Se on perus- ja yleisesti käytetty instrumentti akustisessa mittauksessa. Äänitasomittareilla voidaan mitata ympäristömelua, konemelua, ajoneuvomelua ja monenlaista muuta melua. Niitä voidaan käyttää myös sähköakustiikan, rakennusakustiikan ja muiden alojen mittauksiin. Jos kapasitiiviset mikrofonit korvataan kiihtyvyysantureilla ja integroiduilla, voidaan käyttää äänitasomittareita tärinän mittaamiseen. Kosteusanturin anturi, ruostumattomasta teräksestä valmistettu sähkölämmitysputki PT100 anturi, valualumiininen lämmitin, lämmityspatterin nesteen solenoidiventtiili
Kansainvälinen sähkötekninen komissio (IEC) on laatinut äänitasomittareille asiaankuuluvat standardit ja suositellut niiden ottamista käyttöön eri maissa eri puolilla maailmaa valmistamien äänitasomittareiden mittaustulosten vertaamiseksi. Toukokuussa 1979 IEC 651 "Sound Level Meters" -standardi hyväksyttiin Tukholmassa, ja kansallinen äänitasomittareiden standardi Kiinassa on GB3785-83 "Sähköinen ja äänen suorituskyky ja testausmenetelmät äänitasomittareille". Vuonna 1984 IEC hyväksyi kansainvälisen standardin IEC804 Integrated Average Sound Level Meter, ja vuonna 1997 Kiina julkaisi GB/T17181-1997 integroidun keskimääräisen äänitasomittarin. Ne ovat IEC-standardin päävaatimusten mukaisia. Vuonna 2002 International Electrotechnical Commission (IEC) julkaisi uuden kansainvälisen standardin IEC61672-2002 "Äänitason mittarit". Tämä standardi korvaa alkuperäiset IEC651-1979 Sound Level Meers ja IEC804-1983 Integrated Average Level Level Meters. Kiina on kehittänyt JJG188-2002 "Sound Level Meter" -kalibrointisäännön tämän standardin perusteella. Uusien standardien mukaan äänitasomittarit voidaan jakaa käyttötarkoituksensa mukaan yleisäänentasomittareihin, integraalisiin äänitasomittareihin, spektraalisiin äänitasomittareihin jne., ja ne voidaan jakaa tasoihin 1 ja tasoihin 2 tarkkuuden perusteella. Kahden äänitasomittarin eri suorituskykyindikaattoreilla on sama keskusarvo, mutta vain erilaiset sallitut virheet. Lisäksi, kun tasonumero kasvaa, sallitut virheet lieventyvät. Äänenvoimakkuuden mukaan se voidaan jakaa myös pöytäkoneisiin, kannettaviin ja taskuäänitasomittareihin. Ilmaisumenetelmiensä mukaan ne voidaan jakaa analogisiin ja digitaalisiin indikaattoreihin. Digitaalisten melumittarien valintatekniikat
Äänitasomittarien valintaan vaikuttavat tekijät
Äänitasomittaria käytetään pääasiassa melun mittaamiseen, ja melunmittauksen luokittelu sisältää pääasiassa seuraavat:
1. Mittauskohteen näkökulmasta se voidaan jakaa ympäristömelun (äänikentän) ominaisuuksien mittaamiseen ja äänilähteiden ominaisuuksien mittaamiseen.
2. Äänilähteen tai äänikentän aikaominaisuuksista se voidaan jakaa vakaan tilan melun mittaukseen ja ei-stationaariseen melun mittaukseen. Ei-vakaan tilan kohina voidaan jakaa edelleen jaksoittaiseen vaihtelukohinaan, epäsäännölliseen vaihtelukohinaan ja pulssiääneen.
3. Äänilähteen tai äänikentän taajuusominaisuuksien perusteella se voidaan jakaa laajakaistameluun, kapeakaistaiseen kohinaan ja meluon, joka sisältää merkittäviä puhtaita äänikomponentteja. Digitaalisten melumittarien valintatekniikat
4. Mittaustarkkuusvaatimusten näkökulmasta se voidaan jakaa tarkkuusmittaukseen, tekniseen mittaukseen ja melututkimukseen.
