Kuinka arvioida yleismittarin kapasitanssin laatu ja mittausmenetelmä yleismittarin kapasitanssin laadulle
Koska kondensaattoreilla on latausominaisuudet, resistanssialueen käyttö riittää. Säädä ensin vastustaso korkeimmalle tasolle ja tarkkaile arvoa. Jos kondensaattori on rikki, eli kondensaattori on rikki ja oikosuljettu, vastuksen tulee näyttää 0 ohmia. Jos se ei ole huono, sen pitäisi olla yhdestä arvosta äärettömään.
Kondensaattorivaurioissa on yleensä kolme tilaa: oikosulku, avoin piiri ja alennettu kapasiteetti.
Kondensaattorien oikosulkua ja avointa virtapiiriä on suhteellisen helppo mitata yleismittarilla, ja mittauskapasiteetti on hieman monimutkaisempi, eikä mittaus välttämättä ole kovin tarkka.
Mittaus: Mitattu osoitinyleismittarilla. Aseta vastustasolle. Liitä kaksi anturia jompaankumpaan kondensaattorinastaan ja kytke sitten kaksi anturia mittaamaan kapasitanssinasta. Pyöritä useita kertoja. Tarkista aina yleismittarin osoittimen heilahduksen amplitudi. Jos se ei hitaasti palaa alkuperäiseen asentoonsa heilutuksen jälkeen, kyseessä on oikosulku. Jos osoitin ei heilu ollenkaan, se on avoin piiri.
Jos se värähtelee ja palaa hitaasti alkuperäiseen asentoonsa, tässä kondensaattorissa ei ole oikosulkua tai avointa virtapiiriä. Jos epäilet kapasiteetin pienenemistä, sinun tulee verrata sitä hyvään kondensaattoriin, jolla on sama kapasiteetti nähdäksesi, onko värähtelyn ja palautuksen amplitudi sama. Jos se on sama, se on hyvä. Sillä ei ole väliä, jos heilahdusamplitudi on hieman erilainen. Jos eroa on liikaa, se tarkoittaa, että se on rikki ja se on vaihdettava.
Mittaa digitaalisella yleismittarilla: Aseta vaihdekutsu. Mittausmenetelmä on sama. Jos kyseessä on oikosulku, yleismittari piippaa jatkuvasti. Jos se on avoin piiri, yleismittari ei reagoi ollenkaan. Jos se on hyvä, yleismittari siirtyy soittamisesta ei soita. Mitä suurempi kapasiteetti, sitä pidempi huutoaika.
Kondensaattorin sisällä on elektrolyyttiä, joka on helppo kuivata. Jotkut kondensaattorit, joissa on kuivattua elektrolyyttiä, asetetaan korvan viereen ja niitä ravistetaan, jolloin syntyy matala, kellomainen ääni. Ääni on tietysti hyvin matala eikä niin selkeä kuin kellon soiminen, mikä osoittaa, että se on myös huono.
