Transistoriohjatun virtalähteen komponenttivalinta
Vaiheet komponenttien valitsemiseksi tässä piirissä ovat samanlaisia kuin rinnakkaisessa piisäädinpiirissä, ottaen pääasiassa huomioon seuraavat näkökohdat.
(1) Säätöputken T1 ja stabilointiputken D1 alustava valinta
Säätöputkea T1 valittaessa on pääasiallinen huomioitava, että sen nimellisvirran ICM tulee olla suurempi kuin lähtövirta IO, jotta säätöputki ei vaurioidu liiallisesta virrasta kuorman ollessa auki. Lisäksi sen varmistamiseksi, että säätöputkella on hyvä säätövaikutus, vaaditaan myös korkea arvo, pieni vuotovirta. Säädintä D1 valittaessa on tärkeintä varmistaa, että sen vakaan jännitteen ja T1-emissioliitosjännitteen summa on yhtä suuri kuin lähtöjännite.
(2) Valittu tulojännite
Säädetyn tehonsyötön tehokkuuden varmistamiseksi tulojännite ei yleensä saa olla liian korkea eikä ylittää 2 UI:ta.
(3) Valittu virranrajoitusvastus R2
Rinnakkaisissa jännitteen stabilointipiireissä virranrajoitusvastus R2 on avain piirin yleiseen toimintaan. Jos R2 valitaan suureksi, jännitteen stabilointivaikutus on hyvä, mutta virrankulutus on suuri (koska vastuksen tehonkulutus P=I2R), ja syöttöjännitteen on nostettava, virtalähteen hyötysuhde on suhteellisen alhainen. Tietty laskentamenetelmä voi viitata kolmanteen vaiheeseen, jossa valitaan komponentit piijännitteensäätimien rinnakkaisiin jännitteen stabilointipiireihin.
(4) Tarkista piirin vakaus
Koko piirin vakaus on määritettävä todellisten piirivaatimusten perusteella. Jos vakaus ei ole riittävä, voidaan R1:tä ja UI:ta lisätä sopivasti, ja on myös vaihtoehtoja Säätöputki korkealla arvolla ja pienellä vuotovirralla
